“Eikö se VIELÄKÄÄN kävele? Onks siinä joku vika?”

Kaksostyttömme ei ole motorisesti yhtä kehittynyt kuin veljensä, olemme tienneet sen aina. Kaksoset ovat nyt 1v 4kk, eikä tyttö vieläkään kävele. Kyllä, luit oikein. EI KÄVELE! Tiedän, että hän on terve tyttö. Tiedän, ettei hänellä ole mitään hätää, mutta silti ihmisten kommentit tuntuvat pahalta. Viime viikolla eräs iäkäs rouva otti ihan asiakseen udella tyttäremme mahdollisia diagnooseja ja muita kehitysviiveitä. Ihan vain siksi, että “ai kamala, eihän tuo nyt normaalia ole, lapsiparka!” Puuh… hän on YKSIVUOTIAS!

Kaksospoika on puolestaan aina ollut hyvin liikkuvainen tapaus. Hän lähti ryömimään jo 5 kk iässä, nousi pystyyn 9 kk iässä ja samantien lähti juoksemaan. Rauhallisempi siskonsa on koko elämänsä vain katsellut vierestä veljensä liikunta-aktiviteetteja, joiden synnyttämät kuhmut ja mustelmat ovat joskus vaatineet jääpussihoitoa. Äidin näkökulmasta en ymmärrä, miksi kaikkien pitäisi lähteä varhain liikkeelle. Lapset ovat erilaisia, antakaa jokaisen oppia omaan tahtiinsa! Tyttö on kaikissa muissakin asioissa kaksosveljeään maltillisempi tapaus. Hän ei heitä koko lautasta lattialle, jos lusikka ei heti tottele ja tuo ruokaa suuhun. Tyttö jaksaa tutkia jotain yksittäistä lelua kymmeniä minuuttia, kun poika siirtyy uuden lelun kimppuun jo minuutin jälkeen.

Neuvolassakin tytön rauhallisempi luonne huomattiin jo varhain. Siinä missä poika ei meinannut pysyä terveydenhoitajan hoitopöydällä koskaan, tyttö lekotteli ja lirkutteli siinä aina hyvin tyytyväisenä. Neuvolan mukaan mitään erityistä huolenaihetta tytön kehityksessä ei ole, ja moottoriikka ja pääosin ikätasoista. Tyttö seisoo tukea vasten ja myös ilman tukea pieniä hetkiä. Ottaa myös muutamia askelia tukea vasten, mutta vaikuttaa siltä, että häntä ei vain huvita liikkua kävellen eteenpäin. Hänen omintakeinen konttaustyylinsä vie tytön hitaasti mutta varmasti sinne, minne hän kulloinkin on menossa.

Jos erityistä edistystä tapahdu, menemme syksyllä tytön kanssa fysioterapiaan kuulemaan vinkkejä kävelytaidon edistämisestä. Minun puolestani tytöllä ei ole kiire enkä itse ole yhtään huolissani kehityksestä. On itse asiassa ollut helpottavaa huomata, että lapset ovat niin erilaisia ja haluavat oppia asiat omalla tavallaan. Jos vielä leikkipuiston iäkkäät rouvat osaisivat pitää suunsa kiinni joistain asioista, elämä olisi mukavampaa…

Aurinkoisia päiviä teille, lukijat!

E

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *